Keskustan strateginen osayleiskaava
Jos et ole vielä tutustunut kaupungin laatimaan keskustan strategiseen osayleiskaavaan, niin voit lukea sen oheisen linkin kautta. Linkki>>
Eläköön Eteläpuisto ry:n muistutus 3.9.2015
Tampereen kaupunki
Yhdyskuntalautakunta
KESKUSTAN STRATEGINEN YLEISKAAVA
TRE:3645/10.02.03/2012
MUISTUTUS KAAVAEHDOTUKSESTA
Eläköön Eteläpuisto ry esittää kohteliaimmin muistutuksenaan Tampereen keskustan strategisesta osayleiskaavaehdotuksesta (jäljempänä yleiskaava) seuraavaa:
Yleiskaavan luonnosvaiheessa maltilliseen kehitykseen tähtäävä vaihtoehto Malttius esitti Eteläpuistoon ja sen lähialueelle rakentamista 1 000 uudelle asukkaalle. Voimakkaan kehityksen vaihtoehto Valttius puolestaan päätyi 1 500 asukkaan tavoitteeseen. Yleiskaavaehdotuksessa – jonka pohjana on vaihtoehto Valttius – mitoitustavoitteeksi on kirjattu 2 500 uutta asukasta. Tätä olennaisena pidettävää muutosta ei selostuksessa edes mainita, perustella eikä sen vaikutuksia arvioida.
Kaavakartalla alue on osoitettu keskustatoimintojen ja virkistyksen sekoittuneeksi alueeksi. Kaavaselostuksen mukaan ”Merkintä mahdollistaa maankäytön monipuolisen kehittämisen näillä alueilla. Virkistykseen liittyvien toimintojen tulee olla keskeinen lähtökohta näiden alueiden kehittämisessä. Keskustatoimintojen ja virkistyksen sekoittuneet alueet sijaitsevat yleiskaavassa osoitetuilla viher- ja virkistysvyöhykkeillä, mikä korostaa niiden sijaintia osana keskustan tärkeintä virkistysvyöhykettä.”
Alueelle on kaavassa myös osoitettu Pyhäjärven rantaan kehitettävä viher- ja virkistysvyöhyke. Kaavamääräyksen mukaan: ”… on kehitettävä viher- ja virkistyspalveluiden laatua ja jatkuvuutta siten, että Pyynikin, Kaupin ja Iidesjärven saavutettavuus keskustasta sekä yhteydet järveltä järvelle paranevat. Vyöhykettä tulee kehittää kaupungin viihtyisyys- ja vetovoimatekijänä sekä tärkeänä kaupunkimaiseman osana.”
Kaavamerkinnät ja –määräykset sekä selostuksessa esitetty mitoitustavoite ovat keskenään selvässä ristiriidassa. Eteläpuiston ja lähialueen kansainvälisen suunnitte-lukilpailun aineisto sekä kilpailun rinnalla laadittu Puistovaihtoehto osoittavat kiistattomasti, että alkuperäisen kilpailuohjelman mukainen määrä rakentamista (arviol-ta 1 300 – 1 800 uutta asukasta) on sijoitettavissa alueelle niin, että myös virkistyksen, viheralueiden, maiseman ja kulttuurihistorian arvot ovat säilytettävissä ja kehitettävissä. Sitä vastoin mitoitusohjeen selvästi ylittävä (noin 2 500 – 2 900 asukasta) Seelake-suunnitelma merkitsee näiden arvojen heikentämistä ja hävittämistä.
Eteläpuiston arvo ja merkitys keskuspuistoverkoston osana ja ”viherverkoston historiallisena helmenä” sekä tärkeänä ekologisen verkoston osana on todettu kaikissa Tampereen kaupungin laatimissa selvityksissä, suunnitelmissa sekä voimassa olevissa maakunta-, yleis- ja asemakaavoissa. Alue kuuluu myös osittain valtakunnallisesti arvokkaaseen rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY), lähes kokonaan muilta osin se on seudullisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä.
Lähialueen nykyiseen väestöpohjaan nähden viher- ja virkistysalueiden määrä on niukka ja niiden käyttöpaine kova. Viereisen Pyynikin luonnonsuojelualueen käyttöpaine ylittää jo nykyisin herkän harjuluonnon kulutuskestävyyden, mihin esimerkiksi Pirkanmaan ELY-keskus sekä Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluyksikkö ovat lausunnoissaan perustellusti viitanneet. Esitetyn määräinen lisärakentaminen merkitsee olennaista vähennystä viher- ja virkistysalueista ja kasvattaa entisestään jäljelle jäävien alueiden käyttöpainetta.
Alueen asemakaavoituksen pohjaksi valittu suunnitelma ja yleiskaavassa asetettu mitoitustavoite merkitsevät olemassa olevan puuston lähes täydellistä poistamista ja nykyisten viher- ja virkistysalueiden jäämistä rakentamisen alle. On vaikea ymmärtää, miten tämä edistää viher- ja virkistyspalveluiden laadun ja jatkuvuuden kehittämistä. Lisäksi tämä ratkaisu olisi voimassa olevan maakuntakaavan vastainen.
Alueen rakentaminen 2 500 asukkaalle merkitsee myös olennaista puuttumista valta-kunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY 2009). Maankäyttö- ja rakennuslain ja sen perusteella annettujen valtakunnallisten alueidenkäytön tavoitteiden mukaan asia on otettava huomioon kaavoituksessa. Yleiskaavaselos-tuksessa ei ole esitetty perusteltua arviota esitetyn laajuisen lisärakentamisen vaikutuksista ja hyväksyttävyydestä tässä suhteessa. Se, että kaavamääräyksessä asia edellytetään otettavaksi huomioon tarkemmassa suunnittelussa, ei riitä perustelemaan valittua ratkaisua.
Yleiskaava on ohjeena asemakaavan laatimiselle ja muuttamiselle. Eteläpuiston ja lähialueen asemakaavoitus on vireillä samaan aikaan yleiskaavan kanssa, ja asemakaavaa koskevat päätökset ovat käytännössä ohjaamassa yleiskaavoitusta. Asemakaavatyön yhteydessä asukaslukumitoitusta on jo perusteltu ja tullaan perustelemaan yleiskaavassa asetetulla tavoitteella. On rakennettu kehäpäätelmien ketju, jossa toista suunnitelmaa perustellaan toisella ja päinvastoin ilman, että ratkaisua missään vaiheessa olisi tutkittu maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä kattavuudella.
Kaavaselostuksessa esitetyn asukaslukutavoitteen oikeudellinen sitovuus on sinänsä kyseenalaista. Kun se kuitenkin käytännössä toimii asemakaavaratkaisun perusteena ja perusteluna ja tosiasiassa sitoo asemakaavaa valmistelevia viranhaltijoita, sen voidaan edellyttää pohjautuvan riittäviin, luotettaviin ja uskottaviin selvityksiin ratkaisun hyväksyttävyydestä.
Strategiseksi nimetyn yleiskaavan aluevarausmerkinnän yleispiirteisyys jättää näennäisesti paljon asioita ratkaistavaksi asemakaavassa. Tämä voisi olla ymmärrettävää, ellei alueeseen kohdistuvissa kaavamerkinnöissä ja –määräyksissä sekä esitetyssä asukaslukutavoitteessa olisi räikeää ristiriitaa: kaikkea esitettyä ei tiukasti rajatulla alueella ole mahdollista toteuttaa.
On kyseenalaista, voidaanko tällaista kaavaa pitää lainkaan lain ja hyvän hallinnon mukaisena.
Asetelman ristiriitaisuutta korostaa se, että yleiskaavassa asetetut viher- ja virkistys-verkostoa koskevat tavoitteet kohdistuvat Pyhäjärven rantavyöhykkeelle. Kulttuurihistorialliset ja osin myös maisemalliset haasteet taas kohdentuvat Eteläpuiston ylätasanteelle ja lähialueelle. Jos nämä kaikki arvotekijät otetaan suunnittelussa vakavasti huomioon, lisärakentaminen on ilman muuta järkevää kohdistaa nykyisen ruutukaavan alueelle siten, että otetaan huomioon lisärakentamisen sopivuus nykyiseen ympäristöön ja rakennuskantaan. Tämä on mahdollista alkuperäisen mitoitustavoit-teen puitteissa, mutta esitetty tehorakentaminen ei tähän yhtälöön istu.
Vaikutusten arvioinnissa kaavaselostuksessa todetaan: ”Yleiskaavaehdotus tukee viher- ja virkistysverkon jatkuvuuden kehittämistä. Voimakkaan täydennysrakentamisen myötä virkistysalueiden pinta-ala asukasta kohden pienenee, mutta keskustaa reunustavien laajojen viher- ja virkistysalueiden saavutettavuus paranee. Täydennysrakentamisen myötä puistojen käyttöpaine kasvaa. Erityisesti ratapihan itäpuolisilla alueilla kasvu on merkittävää, mutta myös Amurissa ja Eteläpuiston alueella puistojen käyttöpaine kasvaa.”
Väite viher- ja virkistysalueiden saavutettavuuden parantumisesta on Eteläpuiston ja lähialueen kohdalla totuudenvastainen. Saavutettavuus on jo nyt hyvä eikä ole para-nemassa vaan kaventumassa. Käyttöpaine tulee olennaisesti supistuvien viheraluei-den ja kasvavan asukaspohjan johdosta entisestään kasvamaan ja kohdistumaan jo ennestään ylikuormitetulle Pyynikin luonnonsuojelualueelle. Objektiiviseen ja uskot-tavaan vaikutusten arviointiin ei kuulu ilmeisten epäloogisuuksien esittäminen to-siseikkoina.
Yhdyskuntalautakunnan kaavaehdotuksen nähtäville asettamista koskevan kokouspöytäkirjan 23.6.2015 § 187 esittelyosassa ja kaavaselostuksessa väitetään: ”Kaava-alueen merkittäviin luontoarvoihin yleiskaavalla ei ole lainkaan tai on vain vähän vaikutuksia.” Väite on Eteläpuiston ja lähialueen osalta täysin totuuden vastainen ja harhaanjohtava, mutta kuvastaa osaltaan tapaa, jolla kaavan haitallisia vaikutuksia on tarkoituksella peitelty. Ei voine olla niin, ettei kaupunkiluonnolla ole lainkaan luontoarvoja.
Maankäyttö- ja rakennuslain 39 § säätää yleiskaavan sisältövaatimuksista, että kaa-vassa on muun ohella otettava huomioon:
5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;
8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä
9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.
Keskustan strateginen osayleiskaavaehdotus on käsityksemme mukaan Eteläpuistoa ja lähialuetta koskevilta osin selvästi lainvastainen. Lähes koko olemassa olevan puuston poistaminen ja puistoalueen erittäin merkittävä kaventaminen heikentävät olennaisesti alueen ympäristön, maiseman ja luonnon arvoja, eikä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävästä määrästä voida enää edes puhua. Ratkaisua ei voi perustella Pyynikin luonnonsuojelualueen läheisyydellä, koska sen kulutuskestävyys on ylitetty jo nykyisellä käyttöpaineella. Ratkaisu uhkaa vakavasti myös Pyynikin luonnonsuojelualueen kestävyyttä.
Kaavaselostuksessa todetaan myös, että yleiskaavan kaksi merkittävää uutta asuin-aluetta Eteläpuisto ja Ranta-Tampella järvimaisemineen edustavat pääosin arvoasumista. Tämä kertoo osaltaan, mitkä ovat alueen tehorakentamistavoitteiden todelli-set perusteet. Normaalia hintatasoa kalliimpien asuntojen ajatellaan houkuttelevan ”hyviä veronmaksaja” ja tuottojen maanjalostuksesta paikkaavan kaupungin taloutta. Toteamatta jää, että kustannukset kaupungille kertyvät etupainotteisesti, tulot taas hitaasti pitkällä aikavälillä niin, että niiden todellinen merkitys kaupungin taloudelle jää häviävän pieneksi. Luontoon, maisemaan, virkistyskäyttöön sekä alueen nykyiseen ainutkertaisuuteen ja vetovoimaan kohdistuvat uhraukset sitä vastoin ovat kohtuuttomia saavutettuun vähäiseen taloudelliseen hyötyyn nähden.
Lisääntyvä liikennemelu ja päästöt ja vähentyvät viheralueet heikentävät elinympäristön turvallisuutta ja terveellisyyttä, millä on myös selviä negatiivisia taloudellisia vaikutuksia; näitä ei ole vaikutusten arvioinnissa otettu lainkaan huomioon. Uuden asutuksen merkittävä lisääminen liikennemelun ja päästöjen vahvasti rasittamille alueille korostavat ongelmaa.
Päätelmät
Yleiskaavan selostuksessa esitettyjä kaavamääräyksiä ja mitoitustavoitteita ei ole osoitettu luotettavin ja uskottavin vaikutusarvioin mahdollisiksi ja perustelluiksi, eikä 2 500 uuden asukkaan tavoite ole toteuttavissa vaarantamatta luontoon, maise-maan, virkistyskäyttöön, kulttuurihistoriaan ja ekologisiin yhteyksiin liittyviä arvoja. Tästä syystä Eläköön Eteläpuisto ry esittää, että yleiskaavan Eteläpuistoa ja sen lähialuetta koskevaa asukaslukua väljennetään, vaikutusarvioita täsmennetään, ja ristiriitaisuudet toisaalta virkistys- ja viheraluetavoitteiden ja toisaalta asukastavoitteiden välillä poistetaan.
Vaikutusten arviointia tulee tarkentaa niin, että ratkaisujen todelliset vaikutukset on esitetty kattavasti, luotettavasti ja uskottavasti.
Eteläpuiston ja sen lähialueiden asukastavoitteen väljentäminen on kompensoitavissa osoittamalla asuntorakentamiselle nykyisen Viinikanlahden jätevedenpuhdistamon alue, joka kaavaehdotuksessa on merkitty selvitysalueeksi.
Perusteluina vaatimuksellemme esitämme seuraavaa:
• Eteläpuiston ja sen lähialueen kaavamerkinnät ja –määräykset sekä kaavaselostuksessa esitetty 2 500 asukkaan mitoitustavoite ovat keskenään sovittamattomassa ristiriidassa. Esitettyjen tavoitteiden samanaikainen toteuttaminen alueella on mahdotonta. Toteuttamiskelvottoman kaavaratkaisun hyväksyminen on vastoin kaikkia maankäyttö- ja rakennuslain, hallintolain ja hyvän hallinnon keskeisiä periaatteita.
• Kaavavarauksen yleispiirteisyys ja tulkinnanvaraisuus ei turvaa rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnon arvojen säilymistä eikä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyttä.
• Kaavaratkaisu johtaa myös virkistyskäytön paineiden entistä suurempaan kohdistumiseen Pyynikin luonnonsuojelualueelle, jonka kulutuskestävyys on jo nykyisellä käyttöpaineella ylitetty.
• Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n edellyttämä vaikutusten arviointi kaavaselostuksessa ei ole kattava, luotettava ja uskottava. Kaavamerkintöjen ja –määräysten sekä alueelle osoitetun mitoitustavoitteen sovittamatonta ristiriitaa ei todeta vaan peitellään. Totuudenvastaisesti väitetään, että arvokkaiden viher- ja virkistysalueiden menetys ja raju puuttuminen valtakunnallisesti merkittävään kulttuurihistorialliseen ympäristöön (RKY 2009) voidaan paikata ”huolellisella suunnittelulla”. Viher- ja virkistysalueiden erittäin merkittävä vähentyminen väitetään voitavan kompensoida ”parantuvilla yhteyksillä”, vaikka yhteydet todellisuudessa kaventuvat nykyisestä. Arvioinnissa korostuvat oletetut positiiviset vaikutukset. Selvät, todennäköiset tai mahdolliset negatiiviset vaikutukset on häivytetty jos ne kyseenalaistavat valitun kaavaratkaisun.
• Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että vaikutusten arviointi on tehty kattavasti, objektiivisesti, luotettavasti ja uskottavasti. Poliittisesti asetetut tavoitteet ja niiden tuomat paineet eivät saa vaikuttaa johdattelevasti arviointiin ja johtopäätöksiin. Maankäyttö- ja rakennuslain ulkopuolisessa päätöksenteossa ei voida sitoa MRL:n mukaista kaavoitusta niin, että lain mukaiset sisältöä ja prosessia koskevat vaatimukset sivuutettaisiin.
• Yleiskaavatyön yhteydessä ei ole voitu osoittaa, että Eteläpuiston ja sen lähialueen ratkaisut ovat valtakunnallisten alueidenkäytön tavoitteiden ja yleiskaavan sisältövaatimusten mukaisia.
• Hämeenpuisto ja osa Eteläpuistosta on osoitettu valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi (RKY 2009).
• Voimassa olevassa Pirkanmaan maakuntakaavassa (2007) alueen eteläosa on merkitty virkistysalueeksi, ja sillä todetaan olevan seudulliseen viher- ja virkis-tysalueverkkoon liittyvä viheryhteystarve. Vaikka maakuntakaavaa ollaan parhaillaan uudistamassa, kaavoittajan on tällä hetkellä toimittava voimassa olevan maakuntakaavan mukaan. Esimerkiksi Eläköön Eteläpuisto ry on jättänyt kannanoton maakuntakaavan luonnoksesta, eikä yleiskaavaa tehtäessä voida ennakoida, millainen uuden maakuntakaavan lopullinen sisältö tulee olemaan.
Esitystämme ei voi torjua sillä verukkeella, että asia tullaan ratkaisemaan vireillä olevan asemakaavatyön yhteydessä. Yleiskaava on ohjeena asemakaavaa laadittaessa ja muutettaessa. Kun yleiskaavassa alueelle osoitetaan paineita, joita kaikkia asemakaavassa on mahdotonta toteuttaa, yleiskaavaa ei enää käytetä sille maankäyttö- ja rakennuslaissa säädettyyn tarkoitukseen.
Samalla toteamme, että yhdyskuntalautakunnalle 30.3.2015 osoitettu kirjeemme, joka koski kaupunginhallituksen suunnittelukokouksen 13.10.2014 tekemän Eteläpuiston ja lähialueen suunnittelua koskevan päätöksen laillisuutta, suunnittelukokouksen toimivaltaa ja päätöksen sitovuutta, on edelleen käsittelemättä ja vastausta vaille. Emme ole myöskään saaneet ilmoitusta, että mahdollisesti väärälle viranomaiselle osoitettu asiakirja olisi hallintolain mukaisesti siirretty toimivaltaisen tahon käsiteltäväksi. Toteamme edelleen, että oikeuskäytännössä asian siirtämisen on edellytetty tapahtuvan viivytyksettä.
Eteläpuiston ja lähialueen kaavahankkeen lähtökohtana pidetyn päätöksen laillisuutta ja sitovuutta koskevan kysymyksen ratkaisematta jättäminen oudoksuttaa, kun samaan aikaan sekä yleiskaava- että asemakaavatyöt etenevät vauhdilla. Kirjeessä kaipasimme myös hyvän hallinnon periaatteiden kunnioittamista. Hyvän hallinnon mukaista olisi kiistämättä ollut kirjeemme asiallinen ja joutuisa käsittely.
Uudistamme tässä yhteydessä kaiken kirjeessä esitetyn ja toivomme sen asianmukaista käsittelyä.
Eläköön Eteläpuisto ry.